Kouluaikojen käsityöinhon ollessa jo kaukana takanapäin, minussa heräsi kipinä saada jotakin käsillä aikaan. Aion katsoa pystyykö siitä puhaltamaan liekkiä, tai edes haaleaa hiillosta.
Ala-asteella muiden kutoessa villasukkaparia, minä sain erityisluvan tehdä vain yhden sukan. Sen verran nihkeää tuntui homma olevan. Se sukka jäi lisäksi minikokoiseksi, ja värityskin taisi muuttua hennosta vaaleankeltaisesta hikisin käsin lähmityksi harmahtavaksi.
Yläasteella homma ei tainnut olla sen kummempaa. Innokkaimmat tekivät itselleen vaatteita, minä ompelin kynäpenaalin.
Nyt meillä asuu pikkuihminen, ja kävin kyvyistäni toiveikkaana haalimassa kangaskaupasta trikookankaita. Yritän saada kankaista aikaan markettisingerilläni jotain vauvanvaatteentapaista, ja ties vaikka oppisin tässä matkalla uusia taitoja.
Markettisingerini
Saalis kangaskaupasta
